WHO'S NUMBER ONE ?

WHO'S NUMBER ONE ?
WHO'S NUMBER ONE ?

tiistai 31. joulukuuta 2013

Uusi vuosi

Karjankasvatuksemme lähestyessä päätepistettään on aika suunnata katsetta niin menneeseen kuin tulevaan.

Luonnonlaidunnus - tuo keskeinen toimintamuotomme koko karjankasvatuksen ajan jatkuu edelleen, mutta nyt neuvonnan muodossa. Tätä työtähän olemme tehneet jo muutaman vuoden hankkeessa, josta lisää linkissä www.metsalaidun.fi (klikkaa kuvaa). Jos ajattelet omista maistasi, että ne soveltuisivat laidunkäyttöön, niin meihin yhteys. Jos omat laiduntajasi hakevat sopivia alueita, niin meihin yhteys. Tavoitteenamme on saada uusia toimijoita luonnonlaidunnukseen, ja siihen liittyvää neuvontaa tarjoamme mielellämme.

Kiitokset - kuuluvat itse kullekin, joka on ollut mukana toiminnassamme. Erityiskiitos teille, jotka olette tulleet kanssamme laitumelle karjaamme tervehtimään. Saada välittää sitä iloa, jota karjankasvatus on meille tuonut, on ollut suurta mielihyvää tuottavaa (saatikka miten kantturat ovatkaan harjaajista nauttineet).


Uusi vuosi - ANTOISAA VUOTTA 2014!!

torstai 12. joulukuuta 2013

Kerran viel',kerran viel'

Kuvassa näkyy sonnipoika Idris (vas.) ja isäntä (oik.) Jos joku kyselee, miksi vuosikaudet olemme paasanneet riimukoulutuksesta, emmekä siitä julistamiseen ole vieläkään kyllästyneet, niin tässä vielä kerran.
Kaksi päivää ennen tämän kuvan ottamista Idris antoi ehkä hivenen hipaista, riimu oli nähty vain emon päässä siirtojen yhteydessä ja maailma oli avara. Sitten tulivat kasvattajat ja houkuttelivat häkkiin, siirsivät kärryllä pihaan, koristelivat kauniilla punaisella riimulla ja siinä sitä oltiin muiden sonnipoikien kanssa.
Tällä hetkellä Idris nauttii ruoka-annoksista, jotka kannetaan suoraan eteen eikä vedenkään vuoksi tarvitse paljon vaivaa nähdä, kun vääntäytyy ylös ämpäristä hörppimään. Herkkuja ei kesyyntymiseen tarvita, kuin vain muistaa reippaasti kyhnyttää pyllystä, masusta ja heiluvaisesta. Meillä on tapana aloittaa silittely ja rapsuttelu heti, vaikka kuinka riimusta temmotaan, sinne vaan häkkiin sonnien sekaan.

Päivärutiiniin on lisätty myös kävely pihalla, joka pojilta sujuu kuin vanhoilta tekijöiltä. Tämä riimukoulutus on tällä erää viimeisemme, mutta hyviä muistoja on niin paljon, että niillä jaksaa eteenpäin. Emännällä on nyt aikaa hoitaa isännän kesyttämistä (loputon työsarka.)

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Elämäntapana laiduntaminen



Eläintenkasvatuksen yksi tärkeimmistä tavoitteista on luoda mahdollisimman lajityypilliset olosuhteet. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Jos eläin on laumaeläin kuten vaikkapa lehmä tai hevonen, tarvitsee eläin lajitovereiden seuraa, eikä yksinoloa. Jos suuntaamme katseen lehmiin, ja erityisesti näihin tuttuihin karvaisiin sarvipäihin, on laiduntaminen yksi lajityypillinen käyttäytymisen malli. Usein aihetta on sivuttu keväisin, sillä kommenttia alkaa laumasta tulla ensimmäisen vihreän noustessa laitumelle, mutta nyt laiduntamisen merkitystä on päässyt seuraamaan myös syksyn osalta.
Minilaumamme on viettänyt syksyn kuukaudet ns. kesäpuolella, ja sinnikkäästi päivästä päivään toistuu sama rutiini, laiduntamaan lähdetään. Luulisi, että maasta ei enää syötävää löytyisi, mutta Dolina ja kumppanit ovat toista mieltä: aina sitä joku vihreä on edelliseltä kerralta jäänyt huomaamatta, joka nyt poimitaan varmaan talteen.
Ovatko siis kasvattajat unohtaneet tuoda kuivaheinät, kun moista käytöstä ilmenee? Ei vainenkaan, sillä ruokailutelineissä kyllä riittää apetta koko keilille (Mika Waltaria mukaillen). Kyse on lajityypillisestä käyttäytymisestä, ja väitän, että lumen tuloon saakka laiduntaminen kuuluu päivän ohjelmanumeroihin. 

lauantai 19. lokakuuta 2013

Et ole yksin


Lehmiin liitetään ihmisten mielikuvissa tyyneys ja rauhallisuus, ja näistä ominaisuuksista on karjammekin kuuluisa. Mutta leppoisasti märehtivä lauma ei välttämättä tarkoita toimettomuutta. Tapahtui taannoin luonnonlaitumella Turussa; syksyn tullen oli tarkoitus piikata karjan vesipisteen luona, ja työntekijä ajatteli, että huomattavan kova ääni pitää kyllä karjan loitolla. Toisin kävi; sain jonkun tunnin päästä soiton, jossa pyydettiin ilmoittamaan lauman kotilaitumelle lähdöstä - piikkaukseen palattaisiin laitumen tyhjennettyä. Sonnipojat olivat pikkuhiljaa itse kukin vaeltaneet paikalle, ja tietenkin toimenpidettä piti seurata hyvin lähietäisyydeltä. Eipä tullut tarkkuutta vaativaan työhön mahdollisuutta keskittyä.
Kun kasvattajina joudumme lukuisia kertoja suorittamaan erilaisia toimia laitumella aitalinjan korjauksesta vesipisteen huoltoihin, ei koskaan joudu työtä tekemään yksin. Ensin näyttää, ettei kiinnostusta riitä, mutta pikkuhiljaa uteliaisuus voittaa ja yhden jos toisen täytyy tulla tarkistamaan, että mitäs täällä meidän laitumella touhutaan. Lämmin henkäys niskassa kertoo selkeää viestiä - sinut on löydetty!
Yksi eniten eläinten kiinnostusta herättänyt härpäke on sähkötolppa eli tuo vastaava laitos, johon autoilijat talvisin kytkevät johdon lohkolämmitintä varten. Meillä tuo vastaava tolppa toimii niin vesipisteen lämmittäjänä kuin sähkön tuojana aitaan. Tuota tolppaa yritettiin ensin suojata aitalangalla, mutta aina joku onnistui kurottamaan kaulaansa ja rapsuttamaan leukaansa siihen. Ja sivuhuomautuksena todettakoon, että niin kiviä kuin puitakin laitumella riittää loputtomasti rapsutukseen. Mutta se kielletty hedelmä - se houkutti. Lopulta isäntä otti vinon pinon lautoja, ja rakensi aitauksen tolpan ympärille. Ja kuinkas kävikään - oli aitauksen vuoro olla kiinnostuksen kohteena! Suojausaste kuitenkin parani, ja sähköt  ovat pysyneet.

Highlandien kekseliäisyydestä ja kokeiluista riittää loputtomia tarinoita - uteliaisuus kun selvästi on luonteenpiirre, joka rotuun kuuluu. Pitääpähän samalla kasvattajan valppaana. Eli kun seuraa haluaa, ei tarvita kuin sopiva työrupeama laitumella ja yksinäisyys on tipotiessään!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Syksyisiä päiviä ja eläimiä


Vuoden siirtyessä kohti Eläinten Päivää on jälleen aika siirtää lauma kohti kotia luonnonlaitumilta, joilla ne ovat hyvin voineet ja pulskistuneet. Vaikka kuivaheinää jo vähän natustellaankin, vaikuttaa siltä, että moiseen ryhdytään isännän ja emännän riemuksi. Laidunnusta ei tunnu silti peittoavan mikään, ja kun meilläkin talveksi aluetta riittää, käyvät karvakantturat alueen läpi viimeistä kortta myöten. Kohta koittaa talvi, ja kyllä silloin on aikaa lorvia ja syödä heinää, tuntuvat mokomat tuumivan.
Mukaan on liittynyt myös harakkaviisikko, joka seuraa eläimiä, ja joista rohkeimmat laskeutuvat välillä niiden selkään ja tepastelevat eestaas aina jotain selästä nappaisten. Oli kyseessä sitten emo tai vasikka, yhtä riemuissaan tuntuvat siivekkäistä vieraista olevan - ne jähmettyvät paikalleen ja nostavat hännän kippuraan, kynsihieronta on siis syksyn juttu. Ilmeisesti naudat tallustaessaan myös hätyyttävät jyrsijöitä liikkeelle, sillä kissamme Billie on hyvinkin ahkerasti päivystänyt laitumella. Eläimistä on monenlaista riemua joka suuntaan, ja niin pitää ollakin. Tosin myyrät taitavat vetää lyhyemmän korren.

Viime vuonna näihin aikoihin esitimme toiveen, että voisimme kertoa hyvistä säistä ja rentouttavasta kesästä. Näin on todellakin käynyt, edellinen hurja ja kurja vuosi on pelkkä katoava ikävä muisto vain, kun on saanut viettää mitä upeimman kesän. Nyt kuljetaan voimia keränneenä kohti pimeneviä iltoja - hyvää syksyä kaikille!