WHO'S NUMBER ONE ?

WHO'S NUMBER ONE ?
WHO'S NUMBER ONE ?

maanantai 28. huhtikuuta 2008

Kiitos emot!




Moiran Caisgin, Linsayn Germaine, Bhanna Dubhin Manu, Muirnen Jowan, Dolinan Phelan, Katien Kennedy ja Aingealagin Hera. Kevään 2008 vasikkakierros on päättynyt; sunnuntai-illan hiehoneito sai nimensä muinaistarustosta, sillä onhan jo Homeros sanonut Herasta, että tämä on lehmänkatseinen. Pienet karvaturrit vipeltävät pitkin laidunta, syövät minkä kerkiävät ja tietenkin nukkuvat. Syvässä unessa oleva vasikka onkin välillä hurja näky, ja vain luomien kevyt räpistely ja kylkien kohoilu erottaa sen viereisestä mättäästä. Illan tullen päivällä kerätty energia on tarpeen, kun kilpajuoksut ja peuhaus kavereiden kanssa alkaa. Emot seuraavat tapahtumaa kärsivällisesti, kunnes komentoäänellä (tai usealla sellaisella) kutsutaan oma napero luokse, ja koittaa iltapesun aika. Kasvattajien kasvoilla karehtii hymy heidän kulkiessa kotia kohden, jossa on aika nostaa Bowmore-malja emoille ja vasikoille. Slainte! (Vas. Phelan, Germaine, Jowan ja Kennedy ) ( Oik. Katie ja Kennedy ja Katien takana Jowanin peppu)

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Uusia tuulia


Kahdeksan vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäiset neljä Highlandia tulivat tilallemme käyskentelemään. Helsingin kasvatit olivat menettäneet nautarodulle sydämensä jo vuosia aikaisemmin Skotlannissa. Karjankasvattajan tielle olemme jääneet, ja nyt on uljaita eläimiä jo yli 40. Ukkonen Highland Cattlen uudet tuulet pyyhkivät, kun huhtikuisena päivänä avautuvat omat sivumme internetiin. Kommentteja, palautetta, juttutoiveita otamme mielellämme vastaan. Kiiriköön viesti Highland-maailmasta kaikkialle!
(Kuvassa Aingealag, Muirne ja Nessa, of Ukkosia kaikki)

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Valloittavaa (valvottavaa) vasikointia


Yhdeksän kuukauden odotus on päättymässä: emo kiertää laidunta häntä mutkalla, asettuu välillä kyljelleen, nousee ylös ja taas eteenpäin. Lopulta koittaa hetki, jolloin jäädään paikalleen. Tarkkailu on tiivistä: sorkat tulevat näkyviin, lisää etujalkoja, vähitellen myös turvan kärki. Vaihe vaiheelta emo työntää mötikkää eteenpäin. Toiset emoista nousevat loppuvaiheeksi pystyyn, toiset jäävät kyljelleen. Yhtä kaikki lopputulos on sama: VASIKKA! Muutama hetki lepoa, ja sitten vaan pystyyn ja vasikkaa nuolemaan. Vasikka puhdistuu, verenkierto tehostuu ja emon ja vasikan yhteys muodostuu. Pikkuhiljaa napero alkaa tavoitella ylösnousua, jota emo lempein töytäisyin ja kannustusäänin edesauttaa, ja sitten koittaakin vasikan elämän kannalta ydinhetki: ternimaidon nauttiminen. Vasta-aineita, ravintoa - sanalla sanoen elämäneliksiiriä. Ja sitten koittaa valvonnan aika: emo valvoo ja vahtii, lauman muut jäsenet valvovat ja ihminen valvoo. Highland-emo on voimakkaasti vasikkaan kiintyvä lehmä, ja sen saa kokea kasvattajakin, joka haluaisi tulla uutta tulokasta tervehtimään, emon hönkäilyt tuntuvat niskassa, ja liikkeitä laitumella seurataan tarkkaan.
(Kuvassa Linsay von Scaldi ja Germaine of Ukkonen)