Yhdeksän kuukauden odotus on päättymässä: emo kiertää laidunta häntä mutkalla, asettuu välillä kyljelleen, nousee ylös ja taas eteenpäin. Lopulta koittaa hetki, jolloin jäädään paikalleen. Tarkkailu on tiivistä: sorkat tulevat näkyviin, lisää etujalkoja, vähitellen myös turvan kärki. Vaihe vaiheelta emo työntää mötikkää eteenpäin. Toiset emoista nousevat loppuvaiheeksi pystyyn, toiset jäävät kyljelleen. Yhtä kaikki lopputulos on sama: VASIKKA! Muutama hetki lepoa, ja sitten vaan pystyyn ja vasikkaa nuolemaan. Vasikka puhdistuu, verenkierto tehostuu ja emon ja vasikan yhteys muodostuu. Pikkuhiljaa napero alkaa tavoitella ylösnousua, jota emo lempein töytäisyin ja kannustusäänin edesauttaa, ja sitten koittaakin vasikan elämän kannalta ydinhetki: ternimaidon nauttiminen. Vasta-aineita, ravintoa - sanalla sanoen elämäneliksiiriä. Ja sitten koittaa valvonnan aika: emo valvoo ja vahtii, lauman muut jäsenet valvovat ja ihminen valvoo. Highland-emo on voimakkaasti vasikkaan kiintyvä lehmä, ja sen saa kokea kasvattajakin, joka haluaisi tulla uutta tulokasta tervehtimään, emon hönkäilyt tuntuvat niskassa, ja liikkeitä laitumella seurataan tarkkaan.
(Kuvassa Linsay von Scaldi ja Germaine of Ukkonen)