WHO'S NUMBER ONE ?

WHO'S NUMBER ONE ?
WHO'S NUMBER ONE ?

sunnuntai 24. elokuuta 2008

School's out

…eli Karhusuon koulun 3. ja 4. luokka teki elokuisen ekskursion Ukkosten luokse. Juttelu eläimistä lasten kanssa on aina yhtä haastavaa ja toisaalta palkitsevaa; koululaisten kiinnostus on aitoa ja samalla on hyvä testata, kuinka hyvin ja tyhjentävästi eläimistä osaa puhua. Toki sukupuolierot tulivat välillä selvästi esiin, tyttöjä tuntui kiinnostavan nimet ja kuka on kenenkin äiti, poikia taas saako aidasta sähköiskun, jos sitä tökkii oksalla. Yllättävää oli, kuinka paljon kysymyksiä tuli teurastuksesta, eikä kukaan tuntunut panevan pahakseen suhteellisen korutonta kertomusta tapahtumien kulusta, joka todistanee näillä seuduilla olevan vielä käsitystä elävän eläimen ja syötävän ruoan suhteesta. Oli myös sykähdyttävää havaita, kuinka ehtymätön riemunlähde eläimen ruumiintoiminnot voivat olla.
Aina välillä myös mietityttää, kuka oikein katsoo ketä: kun eläimet olivat kohteliaasti esitelleet itseään parikymmentä minuuttia, kuin yhteisestä sopimuksesta kaikki kääntyivät ympäri tyyliin: ”Tämähän on jo nähty.”

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Laitumen starat, osa 2: Ailionora of Ukkonen


Tunnelma oli kuin vappuna Ullanlinnanmäellä konsanaan: haalarit päällä, yo-lakki päässä ja vihreää polvien alla. Tapahtumapaikka oli kuitenkin Säkylän Karhusuo, jossa parin päivän ikäinen hiehoneito Ailionora teki sitkeitä yrityksiä laajentaa reviiriään laitumen rajojen ulkopuolelle…
Jo syntyessään vapun alla 2001 teki hiehovasikka lähtemättömän vaikutuksen: otsassa olevat punertavat kiharat kuin permanentin jäljiltä ja se ääni. Se kantoi jo nuoresta iästä huolimatta kauas. Ja kun emonsa Biota ei ollut hiljaisimmasta päästä hänkään, niin laitumella kyllä riitti kakofoniaa.
Ailionoran ensimmäisen kesän bravuuri oli laitumella vierailijoiden kengännauhojen avaaminen; rohkeutta riitti tutustua uusiin ihmisiin. Myös kaikenlaiset kamerat viehättivät. Kun Ailionoran ensimmäisenä talvena tuli YLEn kuvausryhmä tekemään Pallo hallussa -juttua, meni hieho reippaasti kuvausvälineitä tutkimaan. Onneksi materiaali osoittautui HC:n kestäväksi.
Maisemanhoitotyön veteraaniksi neitoa on syytäkin kutsua; olihan hän Katien kanssa jo kesällä 2002 ao. duunia tekemässä. Ailionoran suhtautuminen kesälaitumille siirtoon ja niiltä pois onkin omaa luokkaansa. “Laitahan kasvattaja riimu päähän, jotta päästään lähtemään” tuntuu olevan ajatuksena. Ajatella, jos kaikki muutkin suhtautuisivat asiaan näin!
Ailionoran luottamus ja kiinteä suhde kasvattajiin osoittautui ensiarvoiseksi, kun ensimmäinen vasikointi koitti keväällä 2005. Eläinlääkärikin hämmästeli, että miten niin tuhannen mutkalla saattoikaan vasikka olla; no lopulta sonnivasikka saatiin ulos, ja ura emona saattoi käynnistyä.
Hyvänä emona on Ailionora siirtänyt eteenpäin luonnettaan - kaikki vasikat ovat osoittautuneet helpoiksi käsitellä, ja riimukoulutus on sujunut ongelmitta. Myös äänenkäytön voima on siirtynyt jälkikasvulle. Kaikkinensa hurmaava Ailionora on jäljittelemätön yksilö, jota ei voi verrata kehenkään muuhun. The one and only!