Tunnelma oli kuin vappuna Ullanlinnanmäellä konsanaan: haalarit päällä, yo-lakki päässä ja vihreää polvien alla. Tapahtumapaikka oli kuitenkin Säkylän Karhusuo, jossa parin päivän ikäinen hiehoneito Ailionora teki sitkeitä yrityksiä laajentaa reviiriään laitumen rajojen ulkopuolelle…
Jo syntyessään vapun alla 2001 teki hiehovasikka lähtemättömän vaikutuksen: otsassa olevat punertavat kiharat kuin permanentin jäljiltä ja se ääni. Se kantoi jo nuoresta iästä huolimatta kauas. Ja kun emonsa Biota ei ollut hiljaisimmasta päästä hänkään, niin laitumella kyllä riitti kakofoniaa.
Ailionoran ensimmäisen kesän bravuuri oli laitumella vierailijoiden kengännauhojen avaaminen; rohkeutta riitti tutustua uusiin ihmisiin. Myös kaikenlaiset kamerat viehättivät. Kun Ailionoran ensimmäisenä talvena tuli YLEn kuvausryhmä tekemään Pallo hallussa -juttua, meni hieho reippaasti kuvausvälineitä tutkimaan. Onneksi materiaali osoittautui HC:n kestäväksi.
Maisemanhoitotyön veteraaniksi neitoa on syytäkin kutsua; olihan hän Katien kanssa jo kesällä 2002 ao. duunia tekemässä. Ailionoran suhtautuminen kesälaitumille siirtoon ja niiltä pois onkin omaa luokkaansa. “Laitahan kasvattaja riimu päähän, jotta päästään lähtemään” tuntuu olevan ajatuksena. Ajatella, jos kaikki muutkin suhtautuisivat asiaan näin!
Ailionoran luottamus ja kiinteä suhde kasvattajiin osoittautui ensiarvoiseksi, kun ensimmäinen vasikointi koitti keväällä 2005. Eläinlääkärikin hämmästeli, että miten niin tuhannen mutkalla saattoikaan vasikka olla; no lopulta sonnivasikka saatiin ulos, ja ura emona saattoi käynnistyä.
Hyvänä emona on Ailionora siirtänyt eteenpäin luonnettaan - kaikki vasikat ovat osoittautuneet helpoiksi käsitellä, ja riimukoulutus on sujunut ongelmitta. Myös äänenkäytön voima on siirtynyt jälkikasvulle. Kaikkinensa hurmaava Ailionora on jäljittelemätön yksilö, jota ei voi verrata kehenkään muuhun. The one and only!
Jo syntyessään vapun alla 2001 teki hiehovasikka lähtemättömän vaikutuksen: otsassa olevat punertavat kiharat kuin permanentin jäljiltä ja se ääni. Se kantoi jo nuoresta iästä huolimatta kauas. Ja kun emonsa Biota ei ollut hiljaisimmasta päästä hänkään, niin laitumella kyllä riitti kakofoniaa.
Ailionoran ensimmäisen kesän bravuuri oli laitumella vierailijoiden kengännauhojen avaaminen; rohkeutta riitti tutustua uusiin ihmisiin. Myös kaikenlaiset kamerat viehättivät. Kun Ailionoran ensimmäisenä talvena tuli YLEn kuvausryhmä tekemään Pallo hallussa -juttua, meni hieho reippaasti kuvausvälineitä tutkimaan. Onneksi materiaali osoittautui HC:n kestäväksi.
Maisemanhoitotyön veteraaniksi neitoa on syytäkin kutsua; olihan hän Katien kanssa jo kesällä 2002 ao. duunia tekemässä. Ailionoran suhtautuminen kesälaitumille siirtoon ja niiltä pois onkin omaa luokkaansa. “Laitahan kasvattaja riimu päähän, jotta päästään lähtemään” tuntuu olevan ajatuksena. Ajatella, jos kaikki muutkin suhtautuisivat asiaan näin!
Ailionoran luottamus ja kiinteä suhde kasvattajiin osoittautui ensiarvoiseksi, kun ensimmäinen vasikointi koitti keväällä 2005. Eläinlääkärikin hämmästeli, että miten niin tuhannen mutkalla saattoikaan vasikka olla; no lopulta sonnivasikka saatiin ulos, ja ura emona saattoi käynnistyä.
Hyvänä emona on Ailionora siirtänyt eteenpäin luonnettaan - kaikki vasikat ovat osoittautuneet helpoiksi käsitellä, ja riimukoulutus on sujunut ongelmitta. Myös äänenkäytön voima on siirtynyt jälkikasvulle. Kaikkinensa hurmaava Ailionora on jäljittelemätön yksilö, jota ei voi verrata kehenkään muuhun. The one and only!