WHO'S NUMBER ONE ?

WHO'S NUMBER ONE ?
WHO'S NUMBER ONE ?

torstai 26. marraskuuta 2009

Laitumen starat,osa 4: Katie Bhanna of Ukkonen



Jokainen lehmä, sonni ja hieho on oma persoonansa - tästä ei liene epäillystäkään. Laitumen staraksi pääsee kuitenkin vain osa karjastamme. Olisiko sana kipinä eli se jokin, mikä nostaa tietyt eläimet kerronnan keskiöön.
Katien kipinä syttyi vuonna 2007, jolloin kuusivuotias lehmärouva rupesi kevättalvella linkuttamaan toista etujalkaansa. Lähempi tarkastelu ei tuonut valaistusta asiaan - kinttua sai koskea ja painella, kosketusarka ei lainkaan. Mutta painoa Katie ei jalalle asettanut, ja aina tilaisuuden tullen ryhtyi makaamaan, ja mieluiten lähelle paalitelineitä, jotta matka ruuan ääreen kipeällä jalalla olisi mahdollisimman lyhyt.
Vasikoinnin lähestyessä huoli kasvoi, miten neito tuosta ponnistuksesta selviäisi. Huoli oli turha: Katie ponnisti makuulta komean sonnipoika Gearaldin, kiepsahti puhdistamaan jälkikasvua niin ikään makuulta ja kun vasikka nousi nopeaa tahtia jaloillensa, teki emo samoin, ohjasi utareille, ruokki ja asettuivat sitten yhdessä vieretysten makaamaan.
Kevät sujui samalla kuviolla; kaikki muut ajat paitsi oma tai vasikan ruokinta kului maaten. Eläinlääkäriltä asiaa kysyttäessä, totesi, että jalkavaivat ovat vaikeita, ja Katie joko toipuu tai sitten...Saadusta kipulääkkeestäkään ei ollut apua. Se, mistä Katie todella nautti, oli jalan hierominen; sitä sitten tehtiin aina tilaisuuden tullen, ja lehmä painoi luomet kiinni ja nautti olostaan.
Kesälaidunnuksen alkaessa Katie teki aivan oman systeeminsä; pysyi samalla kohtaa ja kiersi itsensä ympäri kaiken mahdollisen vihreän suuhunsa laittaen - säästi näin omaa jalkaansa.
Ja sitten heinäkuussa koitti aamu, jota olimme odottaneet: linkutus oli ohi. Lehmärouva kulki laitumella vasikan kanssa kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan. Ikuiseksi arvoitukseksi jäi, mistä oli kysymys.
Tuohon episodiin saakka Katie oli aina ollut hieman varauksellinen, mutta luonnetta muutti kerrassaan tiivis yhteistyö hieronnan kautta. Ja kun sen makuun oli päästy niin täydelleen, että sitä piti saada, vaikka kuinka terve jo oli. Ainoa varauksellisuus, mikä jäi, koskee kiinniottoa. Vain Pauliina saa lehmän häkkiin houkuteltua. Kipinää tämäkin. Muuten Katie onkin laitumen tyyni rauhallisuus, ja aina valmis tutustumaan paikalle tuomiin vieraisiimme.