Highlandejamme tervehtimään tulleet vieraat tapaavat useimmin hiehot ja lehmät vasikoineen, mutta reippaat sonnipoikamme saattavat jäädä näkemättä. Koska poitsut ovat olennainen osa toimintaamme, täytyy niille aina aika ajoin muistaa tehdä profiilin kohotus.
Sonnit ovat toki suoraviivaisempia kuin lehmät ja otsaluun kestävyyden testaaminen naapuriin kuuluu asiaan. Silti on hämmästyttävää katsoa, miten sopuisasti eri-ikäiset ja -kokoiset testosteronihirmut sijoittautuvat samalle paalille ruokailemaan tai juomaan ammeesta. Ja jos kasvattaja on lähimailla, rapsutukseen suorastaan jonotetaan. (Tai ryhmitytään sekalaiseen hellyydenkaipuiseen avomuodostelmaan.)
Sonnien älykkyydellä ei ehkä pääse retostelemaan, mutta rauhallisuus on vertaansa vailla.
Olemme käyttäneet sonneja maisemanhoitoon jo vuosikaudet, ja jos työn alla on oikein paha ryteikkö ovat ne huikean tehokkaita. Kunhan vain annetaan sopivasti aikaa ja työrauhaa, ovat vesakot ja kaislikot muisto vain. Lisäksi sonnien siirto alueelta toiselle on luokiteltava hauskanpitoon, ne tulevat häkkiin yhtenä parvena eivätkä riimutuksesta tai autoajelusta ole moksiskaan.
Kaikesta huolimatta ei sovi tuudittautua yksinkertaisuuden ilmapiiriin - sonnimme ovat kaikki persoonallisuuksia. Ja onkohan helpon elämän taustalla sittenkin piilevä nerous?