Kuukausi sitten syntyi Linsayn Thaleia ja tänään oli vuorossa kevään viimeinen ja 10. vasikka eli Aingelagin Aglaia. Iorcall, Olier, Euphrosyne, Balfour, Duglasina, Eamon, ja Wynda syntyivät kaikki laitumelle, ja vaikka parin kanssa piti tehdä pientä ohjausta ruuan ääreen, sujui homma lähinnä valvonnan ja valvomisen merkeissä. Mutta viime perjantaina (eli sinä perinneperjantaina, josta edellisessä tekstissä kerrottiin) tärähti; vanha konkari Ailionora aloitti vasikoinnin aivan normaalilla rutiinilla iltapäivällä neljän korvilla. Kuka olisi arvannut, että palaisimme takaisin kotiin seuraavan kerran ilta yhdentoista korvilla?
Aipin vasikka oli kyllä komeasti etusorkat edellä tulossa, mutta pää olikin vinossa. Kun sitten erinäisten tuntien jälkeen saatiin kaveri ulos, oli jo sorkka antanut vihjettä - jättikokoinen vasikka huohotti laitumella. Onhan meille jo yli 60 vasikkaa syntynyt, joten tätä syntymäkokokokemusta on päässyt kertymään.Ja sitten kaksikko vierihoitoon pihalle, jossa emolehmä jatkoi vasikan puhdistusta, vaikka itse oli varmasti uupunut moisesta tuntien uurastuksesta. Lypsettiin ternit, ja vasikka pääsi maidon makuun, sillä ymmärrettävästi jättiläisen jalat olivat rajussa kunnossa kiskomisen jäljiltä, eikä kaveri jaksanut pysyä pystyssä. Seuraavana päivänä kävelyn harjoittelu alkoi omatoimisesti, ja erinäisten vinkkien jälkeen alkoi reitti maidon äärellekin löytyä. Yllätys ei ollut, että tälle vasulle lankesi nimi Grant!
Aingealag taas kuin tilannetta tasapainottaakseen hoiti vasikoinnin täysin omatoimisesti, ja nyt onkin aika toivottaa kaikki uudet vasikat mitä lämpimimmin tervetulleeksi, ja toivottaa terveyttää koko karjallemme. Slainthe!