Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto on mitä mainion opus perinnetavoista kiinnostuneille. Vuosi taapäin oli blogikirjoitus liuhtojen tarpeellisuudesta, ja nyt on tarpeen keskittyä jyrkiin. 23.4. eli Yrjön ja Jyrkin päivä on perinteinen karjan uloslaskupäivä, ja otsikon teksti taas kääntyy muotoon: "Milloin laskette lehmät laitumelle?"Karjamme antaa vastauksen omalla tavallaan. Niin paali- kuin kuivaheinää eläimille syötetään, mutta ihan kuin uhallakin lähdetään laiduntamaan lumen alta paljastuvaa... Tänä vuonna laiduntaminen alkoi heti huhtikuun ensimmäinen päivä, ja liki päivittäin on tarkastuskierros alueella tehty, josko vihreää syötävää löytyisi. Siinä riittää ohikulkijoilla ihmeteltävää, kun hiehot tapittavat tien reunalla leukoja jauhaen.
Kasvattajan äristessä pitkän talven jälkeistä viileää kevättä on syytä ottaa oppia naudan maailmasta; hyviä asioita löytyy räntäsateessakin, kun sitä oikein etsii. Ja vastustamatta rupeaa hymy karehtimaan kasvattajan kasvoilla.
Viikonlopun ohjelmaksi voikin poimia Vilkunan teoksesta jyrynajon, jolloin juostaan kellot kaulassa laidunmailla susia karkottamassa. Vaikka susista ei näillä kulmilla olekaan ollut havaintoja, voisi toimitus ainakin joltakin osin herättää huomiota naapurustossa. Ensin lumella laiduntavaa karjaa, sitten kellot kaulassa juoksevia kasvattajia. Pitäisiköhän kokeilla?