Kesän tullen, suon sulaen,lätäköiden lämmitessä, kanervoien kukkiessa
työnnän lehmäni leholle, hatasarvet haavikolle,
missä pyy pesän pitävi, kana lapsen kasvattavi.
Metsän ukko halliparta, kummun kultainen kuningas,
tee tämä sula sovinto, kesärauha rapsakaamme
tänä Jeesuksen kesänä, Luojan suurena suvena.
Ohtoseni, lintuseni,annan rauha raavahille, sontareisille sovinto.
Kun sa kuulet karjan kellon, tunge pääsi turpehesen, työnnä kynsi karvoihisi,
jottei hampahat hajoaisi, eikä leuat lonkuaisi.
Neitsyt Maaria emonen, rakas äiti armollinen,
tule tänne tarvittaissa katsomahan karjoani,kesäisillä käytävillä.
Kun sä katsoit kartanossa, niinp' on katso karjamailla.
(Karjalan emännät)