Kymmenen kuukautta kulunut

Allakkaa katsomalla asia varmistui; tasan kymmenen kuukautta sitten päättyi talvikauden 2009-2010 viimeinen riimukoulutus. Tulevalla viikolla on tarkoitus käynnistää uusi koitos, joten on hyvä kaivaa kuvia esiin, ja muistella, miksi moiseen ryhdymme. Yksi perusasiahan on, että emosta vieroitettu vasikka tottuu riimuun, joka on kuvassa Germainen pään ympärillä näkyvä punainen laitos. Kun 7-9 kuukauden ikäinen vasikka pitää asianomaista värkkiä päässään noin parin viikon verran, on siihen totuttu. Kun sitten seuraavan kesälaidunnuskauden alussa otamme eläimen riimuun ja kävelytämme kuljetusautoon, on tapahtuma mahdollisimman stressitön.
Riimukoulutuksessa eläin saa veden ja heinän suoraan eteen kannettuna, ja pitkin pihamaata teemme enemmän tai vähemmän pitkiä kävelylenkkejä, ja siinä yhteydessä tapahtuu sitä kasvattajan kannalta olennaisinta - tutustumme toisiimme. Kun jokainen hieho ja sonni on yksilö, on tällä erityisellä jaksolla erinomainen tilaisuus havainnoida itse kunkin yksilöllisiä piirteitä.
Meillä riittää myös vierailijoita tutustumaan eläimiin, jotka ovat riimukoulutuksessa. Siinä sitten tarkkailua riittää puolin ja toisin. Terve varovaisuus kuuluu eläimille, mutta on hyvä yhdistää ajatuskulku, että kasvattajan kanssa liikkuva ihminen on tutustumisen arvoinen.Tätä tutustumista onkin sitten syksyn aikana harjoitettu tiiviisti - nuorin lehmiämme tervehtimässä käynyt henkilö oli vain reilun vuoden ikäinen. Kyllä siinä riitti Nessalla ihmettelemistä, kun tämä peloton nuori taputti riemuissaan eläintä turpaan. Ja kun hiehoneidot Germaine etunenässä tekivät tuttavuutta nuorten vierailijoiden, jotka olivat kasvattajien sylissä, kenkiin, oli nauru herkässä itse kullakin. Vaikka kuinka syntyisi toistoa, niin väistämättä täytyy todeta, että riimukoulutuksessa syntynyt side kasvattajan ja eläimen välille synnyttää luottamuksen myös muihin ihmisiin. Siksi sen teemme, ja tietenkin blogiin päivitämme kertyneitä kokemuksia