Karhusuolla kesää viettävä minilaumamme on tuottanut riemua niin eläin- kun ihmiskunnallekin. Taannoin saimme usean päivän ajan todistaa lintuparven seikkailuista lehmien ja vasikoiden luona. Parvi pelmahti laitumelle, taaperteli päiväuniaan viettävien eläinten keskellä, ja kuten kuvasta näkyy, rohkaistuivat kiipeilemään selkään. Vasikkakaksikko oli aluksi tilanteesta hämmentynyt, ja nousi pystyyn, mutta kun emojen reaktio oli puhdas liikkumattomuus, vaihtoivat vasikatkin toimintamallia. Nautojen ympärillä pörräävät hyönteiset olivat mitä ilmeisimmin lintujen kohteena, ja niitä sitten nypittiin selkärankoja pitkin pomppien. Mikä symbioosi ja hyöty eri osapuolille.
Karhusuon kyläyhdistyksen kesätapahtuma toi taas vuorostaan ihmisiä parin tunnin ajaksi laidunvierailuille. Etukäteen mietimme lauman mahdollisia reaktioita, mutta niin vain jo tunnusomaiseksi noussut kommentti eläimistämme nousi taas esiin: kylläpä ovat rauhallisia. Katie seisoi liki pari tuntia aivan liikkumatta, kun isäntä ohjasi uusia ja taas uusia harjaajia paikalle. Muuta lauman jäsenet seurasivat tapahtumaa tyynesti sivusta. Pihalla muun rekvisiitan ääressä ollut emäntä sai kerta toisensa jälkeen todistella hymyileviä ilmeitä laitumelta palaajien kasvoilta. Ei liene ihme, että maanantaiaamuna Katie hieman haikeana katseli portista pihatielle: kyllä sitä rapsutusta olisi ottanut vielä lisää...