Mehiläiset, kottaraiset, hämähäkit, pikaisen hellekauden vaihtuminen turkasen viileään, metsätähdet - siinä poimintoja toukokuun tarjonnasta, ja kesäkuun koittaessa jälleen kerran on aika pohtia, tuleeko kesää. Yksi tunnusmerkki kesästä karjankasvattajalla on kuitenkin - valtavat karvakasat, jotka irtoavat karvalehmiä harjatessa. Siinä olisi taitavalle karvankäsittelijälle materiaalia moneenkin lankakerään. Tuo harjaaminen, jota eläinten mielestä ei pidä hetkeksikään lopettaa, on ensiluokkainen seurustelu- ja tarkkailumuoto. Silmät, sarvet, utareet ja jalat tulee käytyä tarkkaan läpi, kun harjan kanssa kiertää jokaisen yksilön läpi. Samalla tulee vaihdettua kuulumiset, ja aina voi korvaan kuiskia viimeisimmät juorut tai huolet. Siinä on kuuntelija vertaansa vailla. Toki palautteen saaminen voi olla vähän niin ja näin, mutta kuka meistä välillä ei haluakaan muuta kuin jonkun, joka kallistaa korvansa omille ajatuksille. Vallan terapeuttista!
Terapeuttista tuntuu olevan karja myös pelkän näkyvyytensä ansiosta. Ruissaloon jo yhdeksännen kesäkauden alettua veimme sonnipoikia, ja taas kerran ihailijajoukkoa kertyi paikalle kamerakännyköineen. "Tästä se kesä alkaa", kuului kommenttina ja kasvattajien rehkittyä erinäisiä tunteja ennen kuin poitsut vihreälle pääsivät, saivat taas aimo annoksen hyvää mieltä. Säkylänkin kesälaitumet saivat asukkinsa, ja voi mikä vihreän rouskutus alkoikaan. Tuntui, että eläimet ovat kuin laidunbuffetissa saapuessaan, kaikkea piti maistella, ja pitkin ja poikin laidunta kiertää. Ennätysmärän ja kuraisen talvikauden ajattelu on muisto vaan; nyt saa KESÄ vuoron