Jälleen siis koitti aika, jolloin
varmistetaan ensi kevään jälkikasvu eli siitossonnit: töihin mars! Tavoillemme
uskollisena emot jaettiin kahteen sopivaan ryhmään, joista kumpikin sai oman
pullistelijansa.
Tänä kesänä ensimmäistä kertaa
vaativiin hommiin ryhtyi Eamon of Ukkonen, joka on vasta reilun parin vuoden
ikäinen, mutta jolta odotetaan paljon. Kuten kuvistakin näkyy, poitsu on sekä
toimelias että hyväraaminen, kiltti kuin saapas ja söpö kuin pussillinen
marsuja. Ensi keväänä sitten nähdään uurastuksen tulos.
Vanha konkarisonnimme Sean kuitenkin
tarjosi ihmetyksen aihetta siitä, kuinka vuosien kokemus todellakin tuottaa
tulosta. Jo muutaman päivän ajan körmy oli silmäillyt kaihoisasti kaukaisuuteen
ja päästänyt vienon mylvähdyksenkin silloin tällöin. Siirron hetkellä olimme
valmistautuneet normaaliin käytäntöön: houkutellaan häkkiin, riimutetaan,
vedetään peräkärryyn ja niin poispäin, mutta Sean oli tilanteen tasalla.
Samalla kun siirtokalusto saatiin
paikalleen, ilmestyi nurkan takaa valtava pää hivenen kallellaan viestien:
eikös mennä jo? Hädin tuskin ehdittiin laittaa riimua, kun Sean jo käveli
peräkärryyn tyynen rauhallisesti ja seisahtui odottamaan kyydityksen alkua.
Pikku ajomatka, luukut auki ja rouvien luo vanhaan malliin rinta röyhyllä.
Siitä se taas alkaa!