Suomalaisen highland-kasvatuksen
pioneerina (meitä oli vain muutamia aloittaessamme vuonna 2000) on aika omaan
kokemukseen perustuen ottaa käsittelyyn muutamia myyttejä, joita rodun
kasvatuksen ympärillä pyörii. Ensimmäisenä on hyvä nostaa esiin aihe helpot
vasikoinnit.
Vasikoinnit voivat olla helppoja tai
turkasen vaikeita. Helppo on noussut esiin mitä ilmeisimmin tosiasiasta, että
highland-vasikka on syntyessään pienehkö kooltaan verrattuna moniin muihin
Suomessa tavattaviin nautarotuihin. Eli jos vasikka on oikein päin (etusorkat
edellä) tulossa ulos, sujuu synnytys emolta yleensä omatoimisesti. Myös
takasorkat edellä on eräs emomme saanut vasikan ponnistettua maailmaan.
Entä sitten ne vastoinkäymiset?
Lähdetään siitä, että emo synnyttää ulos laitumelle. Talvilaitumellamme on
hulppeasti tilaa, jotta emo voi valita itselleen sopivan paikan. Rajaamme
synnytykset keväällä alkavaksi tuomalla siitossonnin laitumelle juhannuksen
tienoilla. Eli vasikoinnit käynnistyvät maalis-/huhtikuun vaihteessa. Mutta se
sää; ajankohtaan mahtuu niin talven kuin keväänkin tuntua vuodesta riippuen eli
seuraavaa tapahtunut: emo saa vasikan ulos, mutta kohta laitumella saattaa olla
todella liukas ja sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta vasikka ei nouse
kontilleen. Haemme siis emon ja vasikan pihalle, ja toimet jatkuvat siellä.
Muita tapauksia: emo, joka on seitsemän
vasikkaa pyöräyttänyt vuosien varrella omatoimisesti jarruttaa kahdeksannen
kohdalla eli tutkimus ja vastaan tuleekin häntä ja toinen takasorkka, toinen
sorkka on vääntynyt solmulle, ja tarvitaan ihmisapua. Kolmas tapaus: etusorkat
löytyvät, mutta pää onkin vinossa, joten ihmisapua tarvitaan. Takasorkat
edellä, mutta vasikka ei olekaan synnytyskanavan myötäisesti vaan nurinpäin:
eläinlääkäri + kasvattajat kiskovat täysillä kolmen voimalla, ja komea sonnihan
sieltä tulee. Ja näitä tapauksia riittää. Eli ihmisvalvontaa ja -apua tarvitaan
monissa tapauksissa, ja tähän vain yksi vinkki; emojen pitää olla rauhallisia,
jotta tiukassa paikassa yhteistyö sujuu saumattomasti.
Isäntä on lausunut kuolemattoman
viisauden vasikoinneista; emo saattaa olla kuinka konkari, mutta syntyvälle
tapaus on aina ainutkertainen. Eli kun olet varmistanut vasikan syntyneen,
alkaa seuraava tarkkailu - löytääkö tulokas maidolle. On emoja, joiden
jälkikasvua emme koskaan ole auttaneet maidolle. On emoja, joiden kanssa täytyy
mennä apuun, ja kun ensimmäinen nisä on suussa voi yleensä huoahtaa. Mutta
jälleen kerran: kaikkien kohdalla pitää tarkkailu suorittaa, ja jotta apuaan
voi tarvittaessa antaa, vinkki; emojen pitää olla rauhallisia, jotta yhteistyö
sujuu saumattomasti.
Helppoako? Ei tosiaankaan, mutta
suunnattomaan antoisaa on sitten onnistuneen tulokkaan kasvua seurata.