WHO'S NUMBER ONE ?

WHO'S NUMBER ONE ?
WHO'S NUMBER ONE ?

lauantai 19. lokakuuta 2013

Et ole yksin


Lehmiin liitetään ihmisten mielikuvissa tyyneys ja rauhallisuus, ja näistä ominaisuuksista on karjammekin kuuluisa. Mutta leppoisasti märehtivä lauma ei välttämättä tarkoita toimettomuutta. Tapahtui taannoin luonnonlaitumella Turussa; syksyn tullen oli tarkoitus piikata karjan vesipisteen luona, ja työntekijä ajatteli, että huomattavan kova ääni pitää kyllä karjan loitolla. Toisin kävi; sain jonkun tunnin päästä soiton, jossa pyydettiin ilmoittamaan lauman kotilaitumelle lähdöstä - piikkaukseen palattaisiin laitumen tyhjennettyä. Sonnipojat olivat pikkuhiljaa itse kukin vaeltaneet paikalle, ja tietenkin toimenpidettä piti seurata hyvin lähietäisyydeltä. Eipä tullut tarkkuutta vaativaan työhön mahdollisuutta keskittyä.
Kun kasvattajina joudumme lukuisia kertoja suorittamaan erilaisia toimia laitumella aitalinjan korjauksesta vesipisteen huoltoihin, ei koskaan joudu työtä tekemään yksin. Ensin näyttää, ettei kiinnostusta riitä, mutta pikkuhiljaa uteliaisuus voittaa ja yhden jos toisen täytyy tulla tarkistamaan, että mitäs täällä meidän laitumella touhutaan. Lämmin henkäys niskassa kertoo selkeää viestiä - sinut on löydetty!
Yksi eniten eläinten kiinnostusta herättänyt härpäke on sähkötolppa eli tuo vastaava laitos, johon autoilijat talvisin kytkevät johdon lohkolämmitintä varten. Meillä tuo vastaava tolppa toimii niin vesipisteen lämmittäjänä kuin sähkön tuojana aitaan. Tuota tolppaa yritettiin ensin suojata aitalangalla, mutta aina joku onnistui kurottamaan kaulaansa ja rapsuttamaan leukaansa siihen. Ja sivuhuomautuksena todettakoon, että niin kiviä kuin puitakin laitumella riittää loputtomasti rapsutukseen. Mutta se kielletty hedelmä - se houkutti. Lopulta isäntä otti vinon pinon lautoja, ja rakensi aitauksen tolpan ympärille. Ja kuinkas kävikään - oli aitauksen vuoro olla kiinnostuksen kohteena! Suojausaste kuitenkin parani, ja sähköt  ovat pysyneet.

Highlandien kekseliäisyydestä ja kokeiluista riittää loputtomia tarinoita - uteliaisuus kun selvästi on luonteenpiirre, joka rotuun kuuluu. Pitääpähän samalla kasvattajan valppaana. Eli kun seuraa haluaa, ei tarvita kuin sopiva työrupeama laitumella ja yksinäisyys on tipotiessään!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Syksyisiä päiviä ja eläimiä


Vuoden siirtyessä kohti Eläinten Päivää on jälleen aika siirtää lauma kohti kotia luonnonlaitumilta, joilla ne ovat hyvin voineet ja pulskistuneet. Vaikka kuivaheinää jo vähän natustellaankin, vaikuttaa siltä, että moiseen ryhdytään isännän ja emännän riemuksi. Laidunnusta ei tunnu silti peittoavan mikään, ja kun meilläkin talveksi aluetta riittää, käyvät karvakantturat alueen läpi viimeistä kortta myöten. Kohta koittaa talvi, ja kyllä silloin on aikaa lorvia ja syödä heinää, tuntuvat mokomat tuumivan.
Mukaan on liittynyt myös harakkaviisikko, joka seuraa eläimiä, ja joista rohkeimmat laskeutuvat välillä niiden selkään ja tepastelevat eestaas aina jotain selästä nappaisten. Oli kyseessä sitten emo tai vasikka, yhtä riemuissaan tuntuvat siivekkäistä vieraista olevan - ne jähmettyvät paikalleen ja nostavat hännän kippuraan, kynsihieronta on siis syksyn juttu. Ilmeisesti naudat tallustaessaan myös hätyyttävät jyrsijöitä liikkeelle, sillä kissamme Billie on hyvinkin ahkerasti päivystänyt laitumella. Eläimistä on monenlaista riemua joka suuntaan, ja niin pitää ollakin. Tosin myyrät taitavat vetää lyhyemmän korren.

Viime vuonna näihin aikoihin esitimme toiveen, että voisimme kertoa hyvistä säistä ja rentouttavasta kesästä. Näin on todellakin käynyt, edellinen hurja ja kurja vuosi on pelkkä katoava ikävä muisto vain, kun on saanut viettää mitä upeimman kesän. Nyt kuljetaan voimia keränneenä kohti pimeneviä iltoja - hyvää syksyä kaikille!