Vuoden siirtyessä kohti Eläinten Päivää
on jälleen aika siirtää lauma kohti kotia luonnonlaitumilta, joilla ne ovat hyvin
voineet ja pulskistuneet. Vaikka kuivaheinää jo vähän natustellaankin,
vaikuttaa siltä, että moiseen ryhdytään isännän ja emännän riemuksi.
Laidunnusta ei tunnu silti peittoavan mikään, ja kun meilläkin talveksi aluetta
riittää, käyvät karvakantturat alueen läpi viimeistä kortta myöten. Kohta
koittaa talvi, ja kyllä silloin on aikaa lorvia ja syödä heinää, tuntuvat
mokomat tuumivan.
Mukaan on liittynyt myös
harakkaviisikko, joka seuraa eläimiä, ja joista rohkeimmat laskeutuvat välillä
niiden selkään ja tepastelevat eestaas aina jotain selästä nappaisten. Oli
kyseessä sitten emo tai vasikka, yhtä riemuissaan tuntuvat siivekkäistä
vieraista olevan - ne jähmettyvät paikalleen ja nostavat hännän kippuraan,
kynsihieronta on siis syksyn juttu. Ilmeisesti naudat tallustaessaan myös
hätyyttävät jyrsijöitä liikkeelle, sillä kissamme Billie on hyvinkin ahkerasti
päivystänyt laitumella. Eläimistä on monenlaista riemua joka suuntaan, ja niin
pitää ollakin. Tosin myyrät taitavat vetää lyhyemmän korren.
Viime vuonna näihin aikoihin esitimme
toiveen, että voisimme kertoa hyvistä säistä ja rentouttavasta kesästä. Näin on
todellakin käynyt, edellinen hurja ja kurja vuosi on pelkkä katoava ikävä
muisto vain, kun on saanut viettää mitä upeimman kesän. Nyt kuljetaan voimia
keränneenä kohti pimeneviä iltoja - hyvää syksyä kaikille!