Neljäs neljättä pyllähti laitumelle neljännen kerran peräkkäin uusi tulokas. Aingealagin neljäs hiehovasikka sai laskevassa ilta-auringossa huolellisen puhdistuksen ennen ensimaidolle vientiä. Kasvattajien rooli oli se kaikkein paras eli pelkkä tarkkailu - niin hyvin Ange hommaa pyöritti. Aamulla pikkuneito oli emon kanssa aloittanut matkan kohti paalitelineitä, sillä syntymä oli tapahtunut mahdollisimman kaukana muista emoista. Aurelia osoitti olevan voimissaan kun pienet lumi- tai jääesteet eivät kulkua juurikaan hidastaneet.Kun ensimmäinen vuorokausi alkoi olla kasassa, joutuivat kasvattajatkin toimeen. Ange oli kätkenyt Aurelian laitumen ulkopuolelle. Kätkemiseen törmää vuosittain joidenkin emojen kohdalla. Vasikka työnnetään aitalankojen alitse laitumen ulkopuolelle, jossa sitten nukutaan. Haaste on, löytääkö pikkuinen takaisin emon luo. Aurelian etsimisessä kului reipas tovi, mutta isännän löydettyä lumesta sorkanjäljet, osui kuusen juurelta etsitty silmiin. Tässä tilanteessa oli loistava hetki laittaa korvamerkit, ja sitten vaellus takaisin laitumen puolelle. Mitä lähemmäs laidunta pääsimme, sitä houkuttelevammin Ange kutsuääntään käytti, ja kuten arvata saattoi maistui maito moisen seikkailun jälkeen. Onneksi kätkeminen näytti loppuvan tähän tapahtumaan, ja Aurelia on löytynyt visusti emonsa viereltä.
Ukkonen Highland Cattle'n vuoden antoisin ja uuvuttavin kausi on alkanut, ja todennäköisyys, että Aurelialla on piakkoin kavereita laitumella kasvaa päivä päivältä. Siispä takaisin emojen pariin tarkkailemaan.