WHO'S NUMBER ONE ?

WHO'S NUMBER ONE ?
WHO'S NUMBER ONE ?

maanantai 11. tammikuuta 2010

Ylikuntoa?



On aina yhtä hauska huomata kymmenen vuoden jälkeenkin, että toimintatapoja voi petrata ja uudistuminen ei pääty koskaan. Tällä kertaa riimukoulutuksessa pyrimme mahdollisimman suureen lähikontaktiin, eli alussa rauhoittamaan arastelevaa eläintä silittelyllä rimpuilusta huolimatta. Kun kasvattaja sittemmin oli tullut tutuksi, ei hellittelystä saatu kylliksi, vaikka kiskottiin takkuja mahakarvoista ja otettiin rähmät silmistä.
Gladys ja Aretha kesyyntyivät vauhdilla, vaikkakin Arethan kävely riimussa aina joskus muistutti tuulilasinpyyhkijää pään heiluessa puolelta toiselle. Neidit olivat muutenkin melkoisia persoonia: Are joi ämpäristä maasta, mutta Gladysin ämpäri piti nostaa tuolille, hänkö hyvänen aika kumartelisi. Kävelylenkkejä tehtiin melkein postilaatikolle saakka eikä uuden vuoden pauke tuntunut häiritsevän, ja iltaisin Aren piti aina pussailla riimutustoveria ja kaikkia muitakin lähistöllä olevia Lopulta olimme sitä mieltä, että on aika liittää tytöt hieholaumaan.
Niin tehtiinkin, ja vanhasta tottumuksesta jätimme portin ylälangan auki, jolloin Aretha loikkasi sen yli takaisin pihalle. Pauliina yritti työntää sen pepusta takaisin sisään, jolloin Gladys liittyi toverinsa seuraan. Meillä oli siis kaksi pikkuhiehoa pihalla vapaana, ja muutkin näyttivät haikailevan vapauden perään. Siis portti kiinni, ja tilanne seurantaan: pikkutytöt seurasivat omia jälkiään suuliin, josta isäntä poimi ne riimuun tuosta vaan. Nyt on sitten sekin kokeiltu - yleensä vasta laitumelle päästetyt tulokkaat ovat aluksi niin arkoja ettei pääse edes lähelle. Ja kun riimu on ihan jees, ei sitäkään tarvitse arastella.
Bonus: opettavainen tarina eli noin 24 tuntia myöhemmin:
Olipa kerran kaksi Highland-kasvattajaa jotka tiesivät kaiken kaikesta ja varsinkin vasikoista. Nämä kaksi taapersivat täynnä itseluottamusta hakemaan viimeiset vasikat tuosta vaan. Neljän tunnin päästä, kun kaksi alusvaatekertaa, kolme pipoa ja kahdet villasukat oli hikoiltu läpimäriksi, Martha ja Olivia oli uuvutettu, lassottu, riimutettu, kiskottu peräkärryyn ja tuotu pihaan. Nyt on jälleen rauha maassa eikä kaunaa tunnuta kantavan. Sen pituinen se.