Liki yhdessä yössä iski talvi hurjien
tuulien saattelemana, ja kuten kuvaan sopii paukkupakkasten muodossa. Elohopea
on painunut reilusti 20 miinusasteen puolelle, ja nyt keikutaan 15 pakkasasteen
tietämillä. Kurakauden voi siis melkein julistaa päättyneeksi, vaikka aivan
kaikki laidunalueet eivät vielä olekaan kokonaan jäätyneet. Kun tästä kosteasta
säästä on jaksanut kertyä omakohtaista kokemusta, voi myös tueksi kertoa faktaa
eli Suomen top3 sateisimmat vuodet 50 vuoden aikana ovat 1962, 1981 ja 2012.
Todennäköisyys vastaavan koittamiseen ihan lähiaikoina onkin onneksi vähäinen.
Kuluvan vuoden aikana on mieleen usein
palannut yksi niistä olennaisista toteamuksista, joita maaseudulle
muuttaessamme saimme: "On pärjättävä yksin ja on pärjättävä kaksin".
Kun näin ilmastollisesti rankka vuosi koittaa, on vaikea löytää ihmistä, jonka
kanssa tunnelmia jakaisi. Toki jokainen maajussi ja -jaana asian tietää, mutta
siihen aihe lähinnä jää. Kantturoiden kanssa voi aina aihetta sivuta, taitavia
kuuntelijoita kun ovat, mutta se palautteen saaminen on vähän niin ja näin.
Onneksi on puoliso; hän tietää mitä on
koettu ja miten eteenpäin. Koska mennyttä ei voi muuttaa, voi siitä ottaa oppia
ja katsoa miten viedään asioita eteenpäin.
Talvikauden käynnistyttyä tutut
rutiinit ovat myös alkaneet torpan lämmityksineen ja lumitöineen; pian edessä
ovat myös vasikoiden riimukoulutukset. Eläinten ruokinta toi sen mitä jo
tiedettiin, tuorerehupaalit ovat jäätyneet pakkasten myötä, joten hauista
pääsee vahvistamaan niiden hajottamistyössä - luonnon kuntosali.
Kirjallinen työ karjankasvattajan
arjesta vetäytyy tauolle, ja onkin aika toivottaa itse kullekin
TOIVEIDENTÄYTEISTÄ VUOTTA 2013!