Takaisin tonteilla

Terveisiä lomalta!

Kotomaisen karjankasvatusmallin rinnalle tuli taas aimo annos uudenlaista näkökulmaa Kambodzhaan suuntautuneelta matkalta. Maassa toki näki muutaman suurenkin laitumen, mutta pääosin perhetilat näyttivät olevan se kantava voima. Eli sonni, pari lehmää ja pari vasua (sekä tietenkin kanat kuopsuttamassa ja sikä lätissä). Auroja riisipelloilla vetivät vesipuhvelit ja puoli kilometriä kaupungin keskustasta kulkivat härkävankkurit verkkaiseen tahtiin Lexusten rinnalla. Länsimainen kaikkitietävyys karisee helposti mahtavan kulttuurin ja iloisten hymyjen edessä ja muistuttaa siitä, että asioita ei aina tarvitse tehdä samalla tavalla.

Kuva Angkorin temppelialueelta

Hanskat naulaan

Sydäntenmurskaaja Billie on ollut erottamaton osa Highland-kasvatustamme. Jo ensimmäisten riimukoulutusten myötä saimme tuta mustan neitomme merkityksen - kissan nähdessään levottominkin vasikka rauhoittui uteliaana paikalleen kuin taikaiskusta. Billien suhde karjaan onkin aina ollut peloton, joskin hieman ylimielinen. Sen yksi mielihuveista on käyskennellä aitalangan alitse laitumelle, saada joku vasikka kiinnostumaan itsestään, ja sitten syöksähtää pois laitumelta.Toinen ominaispiirre neidolle on nukkua yöt, mitä nyt välillä iskee kello kolmen hellyyspuuska tai halu kutitella varpaita. Päivät kuluvat saalistaen (eihän kotiruoka ole läheskään ulkona nautitun veroista), ja öisin sitten kerätään voimavaroja uudelle päivälle. Toki näin ei joka yö tapahdu, sillä välillä pitää lähteä pidemmäksi aikaa tien päälle eli ilmeisesti lomalle.Nyt koittaa Billielle kotivahdin rooli, sillä reissu kaukomaille on koittamassa. Valppaasti olemme ottaneet mallia, miten rennosti elämä otetaan. Tätä esimerkkiä antavat niin kissa kuin karjakin hyvin moninaisesti. Onkin aika lomailun!