WHO'S NUMBER ONE ?

WHO'S NUMBER ONE ?
WHO'S NUMBER ONE ?

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Seanin Klaani


Seanilla on klaani, se oma klaani on! Kuten tapana on ollut, syksyn tullen siitossonnien tie vie lehmistä erilleen. Osa jatkaa toimintaansa muualla mutta Sean, tuo valovoimainen tähti vain jaksaa (ikää 11 v...) ja porskuttaa.
Vuosien saatossa meille on lähes joka vuosi syntynyt enemmän hiehoja kuin sonneja, joten Seanin kaitsema talvilauma on ollut melko harvalukuinen, paitsi nyt, jolloin kaksi viimeistä vuotta ovat tuottaneet tukun salskeita sonnipoikia. Kun ison pojan valvovan silmän alla kirmaa pitkälti toista kymmentä erikokoista vesseliä, syntyy jos jonkinlaista tilannetta. Sonneille tyypillistä aktiviteettia on aina pieni keskinäinen nahistelu ja voimien koittelu - tyypillistä hiekkalaatikkotoimintaa siis. Sen vastakohtana sonnien verkkainen leppoisuus ja jopa tietty lempeys eivät koskaan lakkaa hämmästyttämästä.
Kaiken tämän yläpuolella purjehtii Iso Sonni kuin kuunari soutuveneiden joukossa, ja siitä haetaan yhtä lailla turvaa kuin suosiotakin. Juuri riimukoulutuksesta päästetyt pikkusonnit ovat tovin vähän varauksellisia, ja kun ihminen astuu laitumelle, kerääntyvät ne Seanin ympärille. Seanin laskettaessa ruhonsa liikkeelle, seuraa aina pari poikaa kuin airueet sen sarvien alla molemmin puolin. Sen ottaessa torkkuja joku pienemmistä (ja vähän isommistakin) sonneista nuolee sitä kaulasta ja selästä mutta liian tuttavalliseksi ei kannata heittäytyä, tai tuloksena on napakka sarvien heilautus.
Paras hetki oli kuitenkin, kun männä viikolla kakkossonni, kolmevuotias Marvin, piti päätään liikkumatta paikallaan, että Sean pääsi kyhnyttämään itseään sen sarveen.

torstai 2. helmikuuta 2012

Auringon palvojat



Niin koitti tuo aika, jota ei voi sanoa kaivatun. Tuli kuin tulikin paukkupakkaset, ja miinuslukemat pudonneet 20 asteen tienoille. Koska historia toistaa itseään, ovat saavutetut lukemat käyneet turhankin tutuiksi viime vuosina. Puuta kuluu torpan lämmitykseen, ja aamun odotetuin ääni on veden kohina. Siis emojen juottokaivon kohina. Tuo lämpövastuksella varustettu laitos on niin tärkeä että. Vaikka välillä näkee karjan syövän lunta, ei se korvaa vettä janon sammuttajana. Toinen tärkeä ääni on ulkohanan avautuminen - silloin letku kiinni, toinen pää ammeeseen, ja on hiehojen vuoro käydä juomapadan ääreen. Kun siis torppa lämpiää, vedet saavuttavat kohteensa, onkin marinan aihe näistä niin kestämättömistä pakkaslukemista.
Tai jos ei marisisikaan, vaan laittaa etsien kuvia omista auringonpalvojista, pistää ne blogiin ja ottaa opiksi. Katsoo tuota tyyntä ja tyytyväistä katsetta; kaikilla talvilaitumilla on näin kevättalven koittaessa havaittavissa sama ilmiö - asetutaan mahdollisimman suurella pinta-alalla ottamaan auringon lämpöä ja märehtimään. Seistä nökötetään useita tunteja vain nauttien. Itse lupaan tehdä saman (siis nauttia auringonlämmöstä märehtimättä), kun mainittujen pakkaslukemien eteen tulee plusmerkki. Sekin aika on koittamassa.
p.s. Kirjoiteltua -kohdassa uusimmat jutut ja linkit pinon päälimmäisenä.