Kuvassa Ange ja vasikkansa Aglaia pussailemassa, kuvattu keittiön ikkunasta.
Meillä ei ole pahemmin tapana uskoa onneen, enteisiin ja sen kaltaisiin asioihin, mutta vuosia sitten keväällä isäntä näki eriskummallisen unen: Laitumella seisoi emon vieressä vasikka(unessa se tosin näytti enemmän lampaalta) joka hehkui valkoisena. Kysymykseen: "Mikä ihme tuo on?" tuli vastaus: "Sehän on enkeli." Kun sitten parin viikon päästä Linsay pyöräytti vitivalkoisen hiehovasikan, niin eihän siinä muu auttanut kuin nimetä se Aingealagiksi, joka gaelin kielessä tarkoittaa enkelimäistä.
Ange sai muutenkin kulmat kohoamaan, muutamaan päivään sitä ei näkynyt utareilla eikä liikkeessä, mutta jotenkin ihmeellisesti se aina vaihtoi paikkaa ja nukkui kylläisenä. Pohdimme, josko lehmät sittenkin lentäisivät, kun pikkuhieho nousi jaloilleen, juoksi minkä kintuista lähti kaiken mahdollisen ympäri, paineli emonsa tisseille ja kellahti nukkumaan. Niin ne mysteerit tulevat päivän valoon.
Sen päivän jälkeen tuntui kuin Angen maailmassa olisi tullut seuraavanlainen arvojärjestys: ensin syödään, ja jos aikaa jää, tehdään jotain muuta. Kun muut kirmasivat innoissaan ties missä hiehoriehassa, se löytyi joko utareilta tai paalitelineeltä kiskomassa ruokaa kitusiin. Lienee tarpeetonta sanoa, että moinen elämäntapa ja hyvät perintötekijät tekivät tyttösestä melkoisen jättiläisen.
Emolta saatu hellyys ja hyvät mallit ovat tehneet Angesta erinomaisen emon, joka katsoo huolella jälkikasvunsa perään(ja menee sitten itse jälleen syömään) mutta suhtautuu lempeydellä kasvattajiinsa kuten kelpo highland. Aingealag osaa myös poseerata, ja on esiintynyt mm. Cosmopolitanin sivuilla.
Toivomme Angelle pitkää ikää ja menestystä, mutta siitä pitää vielä mainita eräs seikka: traktoriin joka kuljettaa paalia aivan sen vierestä tai jopa nostaa paalin sen yli, se suhtautuu välinpitämättömällä ylenkatseella. Missä ihmeessä on se kuuluisa eläimen itsesuojeluvaisto?
Meillä ei ole pahemmin tapana uskoa onneen, enteisiin ja sen kaltaisiin asioihin, mutta vuosia sitten keväällä isäntä näki eriskummallisen unen: Laitumella seisoi emon vieressä vasikka(unessa se tosin näytti enemmän lampaalta) joka hehkui valkoisena. Kysymykseen: "Mikä ihme tuo on?" tuli vastaus: "Sehän on enkeli." Kun sitten parin viikon päästä Linsay pyöräytti vitivalkoisen hiehovasikan, niin eihän siinä muu auttanut kuin nimetä se Aingealagiksi, joka gaelin kielessä tarkoittaa enkelimäistä.
Ange sai muutenkin kulmat kohoamaan, muutamaan päivään sitä ei näkynyt utareilla eikä liikkeessä, mutta jotenkin ihmeellisesti se aina vaihtoi paikkaa ja nukkui kylläisenä. Pohdimme, josko lehmät sittenkin lentäisivät, kun pikkuhieho nousi jaloilleen, juoksi minkä kintuista lähti kaiken mahdollisen ympäri, paineli emonsa tisseille ja kellahti nukkumaan. Niin ne mysteerit tulevat päivän valoon.
Sen päivän jälkeen tuntui kuin Angen maailmassa olisi tullut seuraavanlainen arvojärjestys: ensin syödään, ja jos aikaa jää, tehdään jotain muuta. Kun muut kirmasivat innoissaan ties missä hiehoriehassa, se löytyi joko utareilta tai paalitelineeltä kiskomassa ruokaa kitusiin. Lienee tarpeetonta sanoa, että moinen elämäntapa ja hyvät perintötekijät tekivät tyttösestä melkoisen jättiläisen.
Emolta saatu hellyys ja hyvät mallit ovat tehneet Angesta erinomaisen emon, joka katsoo huolella jälkikasvunsa perään(ja menee sitten itse jälleen syömään) mutta suhtautuu lempeydellä kasvattajiinsa kuten kelpo highland. Aingealag osaa myös poseerata, ja on esiintynyt mm. Cosmopolitanin sivuilla.
Toivomme Angelle pitkää ikää ja menestystä, mutta siitä pitää vielä mainita eräs seikka: traktoriin joka kuljettaa paalia aivan sen vierestä tai jopa nostaa paalin sen yli, se suhtautuu välinpitämättömällä ylenkatseella. Missä ihmeessä on se kuuluisa eläimen itsesuojeluvaisto?