Kuvassa
näkyy sonnipoika Idris (vas.) ja isäntä (oik.) Jos joku kyselee, miksi
vuosikaudet olemme paasanneet riimukoulutuksesta, emmekä siitä julistamiseen
ole vieläkään kyllästyneet, niin tässä vielä kerran.
Kaksi
päivää ennen tämän kuvan ottamista Idris antoi ehkä hivenen hipaista, riimu oli
nähty vain emon päässä siirtojen yhteydessä ja maailma oli avara. Sitten
tulivat kasvattajat ja houkuttelivat häkkiin, siirsivät kärryllä pihaan,
koristelivat kauniilla punaisella riimulla ja siinä sitä oltiin muiden
sonnipoikien kanssa.
Tällä
hetkellä Idris nauttii ruoka-annoksista, jotka kannetaan suoraan eteen eikä
vedenkään vuoksi tarvitse paljon vaivaa nähdä, kun vääntäytyy ylös ämpäristä
hörppimään. Herkkuja ei kesyyntymiseen tarvita, kuin vain muistaa reippaasti
kyhnyttää pyllystä, masusta ja heiluvaisesta. Meillä on tapana aloittaa
silittely ja rapsuttelu heti, vaikka kuinka riimusta temmotaan, sinne vaan
häkkiin sonnien sekaan.
Päivärutiiniin
on lisätty myös kävely pihalla, joka pojilta sujuu kuin vanhoilta tekijöiltä.
Tämä riimukoulutus on tällä erää viimeisemme, mutta hyviä muistoja on niin
paljon, että niillä jaksaa eteenpäin. Emännällä on nyt aikaa hoitaa isännän
kesyttämistä (loputon työsarka.)