11 kasvatusvuoteen mahtuu tarinoita ja tapahtumia. Lukuisat keskustelut eläimiin liittyen ovat ajatuksia herättäviä, ja antavat näkökulmaa omaan kasvatustyöhön. Taannoin ollut avoimien ovien päivä toi esiin kysymyksen, johon vastaaminen aina ilahduttaa: "Kuinka eläimemme ovatkaan niin rauhallisia?"Monen laitumella kanssamme vierailevan ennakkohuolet liittyvät eläimien silmiinpistävään olemukseen eli sarviin. Tässä yhteydessä on olennaista mainita, että huoli on erityisesti vanhemmilla, jotka tuovat lapsiaan laumaa tervehtimään. Lähelle päästyämme, ja muutaman harjanvedon jälkeen tuleekin usein tuo kommentti rauhallisuudesta.
Rauhallisuus on eläimiin tullut kasvatuksen myötä: vasikka poimii valtavan määrän käyttäytymismalleja emoltaan, ja emon suhtautuessa tyynesti kasvattajiin, oppii vasikkakin toimimaan samoin. Aina kuitenkin pitää muistaa, että jokainen laumamme jäsen on yksilö, ja joukkoon mahtuu monenlaista kulkijaa. Tärkein asia on, että jokaisen eläimemme saa tarvittaessa kiinni. Eläimiä siirretään kesälaitumilta talvilaitumille ja takaisin. Emot tarvitsevat välillä apua vasikoinneissa. Ja pikkuhavereita tapahtuu, jolloin kiinniottoon täytyy turvautua. Näiden olennaisten asioiden pohjalta onkin itsestään selvää, että eläimen rauhallisuutta tuetaan kaikin keinoin. Ja eiköhän rauhallinen eläin myös kasvattajaansa rauhoita? Työteliään, kiireisen päivän päätteeksi ei ole mitään niin mukavaa kuin käyskennellä laitumella karjaansa rapsuttelemassa...