WHO'S NUMBER ONE ?

WHO'S NUMBER ONE ?
WHO'S NUMBER ONE ?

torstai 19. tammikuuta 2012

Pelon palkka

Otsikko viittaa Henri-Georges Clouzot'n loistavaan elokuvaan vuodelta 1953. Anekdootti kertoo, että näyttelijöitä kohtasi palkan pelko kuvausten aikana, sillä rahahanat olivat tyrehtyä. Pelottomasti projekti saatettiin päätökseen, ja teosta pääsevät yhä uudet sukupolvet ihailemaan.
Pelko - tuo merkillinen olotila - määrittää itse kunkin elämää. Useat meistä pystyvät kyllä kertomaan, mitä pelkäämme, mutta miksi - siihen onkin jo haasteellisempaa antaa vastausta. Pelolla on seuraamukset, josta seuraavat tunnekuohut ovat voimakkaat. Ja aivan oikein arvattu; puhe on susista.
Ensimmäiset vuodet karjankasvattajana oli lähinnä tarkkailua ja seurantaa. Kysymyksiä riitti sudesta ja sen mahdollisesta kohtaamisesta ja karjalle aiheuttamista vahingoista. Vuosi vuoden perään tarkkailin lumien tultua laitumella näkyviä jälkiä, ja susikysymyksiä vaan riitti. Ei oota vastatessani, tuntui välillä, että kuulija epäili stadilaisfriidun kykyä havainnoida ympäristöään. Kevät ja laitumelle syntyvät vasikat toivat tarkkailuun uuden syvyyden, sillä oma liikkuminen valvomaan emojen suoriutumista vasikoinneista tapahtui myös öisin. Näkisikö silloin tuon näillä seuduin niin laajan pelon kohteen? Mutta ei.
Nyt rohkenen todeta, että todennäköisyys itseni ja metsän uljaan saalistajan kohtaamiselle on häviävän pieni, ja joudun turvautumaan luonto-ohjelmiin tai eläintarhoihin eläimen kohdatakseni, ja niin joutuu moni muukin. Pelotti tai ei, petoeläimen halu kohdata ihminen on olemattoman pieni. Elä ja anna elää koskee kaikkea elollista.